VAROITUS: Älä ikinä osta väärennettyä kolikkoa edes aukon täyttäjäksi, tämä on joka kerta signaali väärennöksien tekijöille että väärennetyille rahoille olisi kysyntää jolloin niitä ruvetaan tehtailemaan vieläkin enemmän!
Aivan äskettäin on Tero Kontiokari Oulun numismaattisesta kerhosta löytänyt varsin hyvälaatuisen kiinalaisen tekeleen 50 pennin rahasta 1890. Tekele painaa 2,9 grammaa, eli verrattuna aidon rahan normipainoon 2,54 gramma on se vajaat 20% ylipainoinen.Tekeleen röntgenfluorometrianalyysi osoitti sen koostumuksen olevan seuraava: kuparia 71%, sinkkiä 18%, tinaa 4%, nikkeliä 0,4% ja pinnoitteena käytettyä hopeaa 6,8%.
Aito ja kopioitu 50 penniä 1890, aito ylinnä, tekele alempana. Oikeastaan ainoa selkeä tunnistustekijä on aitoa ”järeämpi” kulutusreuna – ja myös liian suuri paino.
Tämä tekele oli jo menossa aitona huutokauppaan, mutta sen epäilyttävät reunat johtivat tarkempaan tarkasteluun ja tekeleeksi toteamiseen. Koska tekele on hopeoitu, ei pelkkä oikean kaltainen väri siis todista mitään rahan aitoudesta. Vähintään punnitseminen alkaa siis olla tarpeen jo näiden sinänsä pieniarvoistenkin rahojen kanssa.
Sain elokuussa 2022 mielenkiintoisen vinkin keräilijäkollega Henri Hentilältä; hän oli havainnut poikkeaman 50 pennin rahan leijonan kruunussa ja harjassa. Vuoden 1976 rahoissa esiintyvässä variantissa on tunnuspuolen leijonan kruunussa ja harjassa havaittavissa selkeä kaksoiskaiverrus. Arvopuolista ei löytynyt mitään eroja.
Suoritimme yhdessä Henrin kanssa katselmuksen hyväkuntoisista vuoden 1976 50-pennisistämme ja havaitsimme, että kaikkiaan 33 kappaleesta kyseinen variantti löytyi kolmesta rahasta. Lisäksi kävin läpi 6 kappaletta vuoden 1976 vuosisarjoja, joista en poikkeamaa löytynyt. On toki oletettavaa, että vuosisarjoihin valittiin mahdollisimman priimakuntoiset rahat, joten en oikein usko niistä löytyvän kyseistä varianttia. Asiaa on kuitenkin syytä tutkia.
Ongelma vuosilajitelmien suhteen syntyy siinä, että Sandhill-kasetit, jollaiseen vuoden 1976 käyttörähät on pakattu, on helppo avata ja sulkea sitä vahingoittamatta, eli periaatteessa rahoja voi vaihdella mielensä mukaan. Näin ollen varianttiversio vuosilajitelmasta ei ole kuin kuriositeetti,
koskapa kuka tahansa voi vaihtaa niin halutessaan sarjan normaalin 50-pennisen varianttirahaan. Kuva 50 penniä 1976. Vasemmalla arvopuoli, keskellä löydetyn variantin tunnuspuoli ja oikealla normaali tunnuspuoli. Kuvat ja niiden muokkaus ja yhdistely Jorma J. Imppola, SeAMK.
Mistä on siis kyse? Seuraavan kuvan 2 lähempi vertailu tunnuspuolten leijonien kruunuista ja harjoista selvittää asiaa.
50 penniä 1976. Vasemmalla tunnuspuolen leijonan normaali kruunu ja harja, keskellä variantti ja oikealla variantti punaisin korostusviivoin. Kuvat ja niiden muokkaus ja yhdistely Jorma J. Imppola, SeAMK.
Kuten yllä olevasta kuvasta huomaa, on kyseessä varsin selkeä ja mielestäni varsin kaunis variantti. Huomioitavaa on myöskin se, että kaksoiskaiverrus koskee vain kruunua ja leijonan harjan yläosaa, ei sen muita kohtia. Varianttirahan tunnuspuolta hyvin tarkkaan tutkittaessa löytyy lisäksi vain yksi pieni erityispiirre, joka poikkeaa normaalin rahan tunnuspuolista.
50 penniä 1976, tunnuspuolen leijonan takatassu. Vasemmalla varianttirahoista löytyvä pieni yksityiskohta eli pallukka varpaiden välissä ja oikealla sama kohta normaalirahoissa ilman pallukkaa. Kuvat ja niiden muokkaus ja yhdistely Jorma J. Imppola, SeAMK.
Kyseessä on siis sekä näyttävä, että pikkuisen harvinainen (esiintyminen pienessä otoksessamme oli luokkaa 1/11 eli noin 9%) variantti, jonka löytäminen varmasti antaa meitä keräilijöitä niin innostavaa löytämisen iloa. Eli tässäpä taas pikku puuhastelua luupin kanssa syksyn pimeneviin iltoihin.
VAROITUS: Älä ikinä osta väärennettyä kolikkoa edes aukon täyttäjäksi, tämä on joka kerta signaali väärennöksien tekijöille että väärennetyille rahoille olisi kysyntää jolloin niitä ruvetaan tehtailemaan vieläkin enemmän!
Hopeisia 50 pennin rahoja on niitä myöskin hieman kopioitu. Tiedossa ovat ainakin vuosien 1864, 1867, 1876 ja 1890 tekeleet. Ehkä näistä ainoa, joka voisi ansaita paikkansa kuriositeettikokoelmassa on vuoden 1867 tekele, koskapa tuona vuonna ei 50 pennin hopearahoja valmistettu ensinkään.
Hupaisa tekele: 50 penniä 1867, arvopuoli.
Vähemmän hupaisia 50 pennin tekeleitä vuosilta 1864, 1876 ja 1890 verrattuna aitoihin rahoihin. Aidot ylempänä, tekeleet alla. Erillinen artikkeli vuoden 1876 väärennöksestä ja 1890 väärennöksestä.
Kuvasta huomaa helposti, että tällä kertaa ovat tekelemaakarit käyttäneet mallina 50 pennin rahaa rahapajan johtajan kirjaimella L, joka toistuu jokaisen tekeleen tunnuspuolella. Vuoden 1864 tekele on kaikilta osin pielessä – väärä arvopuolen kirjainten koko ja tyyli, väärä tunnuspuoli, väärä helmireuna molemmin puolin. Vuoden 1890 tekele on kutakuinkin kelvollinen, mutta itse raha ei ole edes aitona juuri minkään arvoinen.
Osittaissuurennusvertailua aidon ja kopioidun vuoden 1876 50 pennin rahan yksityiskohdista. Aito yllä, tekele alinna. Tekeleen arvopuolen vuosiluvun numeron 7 jalka on suora ja tunnuspuolella on aidon S:n sijaan väärä rahapajan johtajan kirjain L.
Tasavallan aikaisissa kolikoissa on erilaisia virheitä jotka eivät ole variantteja. Listaamme tälle sivulle tasavallan aikaiset variantit 50 pennin kolikosta Ismo Parikka – Suomalaiset Kolikkovariantit 1864-2001 kirjasta ja jm78 sivustolta. Lyöntimäärät tästä.
S-Kirjain on pieni ja lähellä miekan kahvaa. SNY 349.1
50 Penniä 1942 variantti 1.2
S-kirjain on suuri ja kaukana miekan kahvasta. SNY 349.2
50 Penniä 1944 variantti 1.1 ja 1.3
S-Kirjaimen etäisyys miekan kahvasta, joko lähellä tai kaukana.
50 Penniä 1944 variantti 1.2
Kaksoispuristus. Rahamestarin S-kirjain lähellä miekan kahvaa.
50 Penniä 1944 variantti 1.4
Kaksoispuristus. Rahamestarin S-kirjain kaukana kahvasta.
50 Penniä 1945 variantti 1.2
Kaksoispuristus sanassa ”PENNIÄ”
50 Penniä 1945 variantti 1.3
Kaksoispuristus vuosiluvussa ”45”
50 Penniä 1945 variantti
Kaksoispuristus vuosiluvussa
50 Penniä 1946 variantti 1.2
Kaksoispuristus vuosiluvussa ”46”
50 Penniä 1946 variantti 1.3
Kaksoispuristus arvopuolella ”PENNIÄ” ja ”50”
50 Penniä 1968 variantti 1.2
Kaksoispuristus ”VALTA” sanassa
50 Penniä 1971 variantti 1.1
Tavallinen vuosi. Tästä vuodesta tunnetaan myös metallipitoinen seos (20 penniä ja 50 penniä 1971-1972) tarttuu magneettiin, harvinainen raha koska nämä poistettiin kierrosta.
50 Penniä 1971 variantti 1.2
Suuret reunahelmet
50 Penniä 1971 variantti 1.3
Normaalit reunahelmet
50 Penniä 1978 variantti 1.2
Tekstissä kaksoispuristus
50 Penniä 1979 variantti 1.2
Tekstissä kaksoispuristus
50 Penniä 1981 variantti 1.2
Ylimääräinen rengas
50 Penniä 1981 variantti 1.3
Vuosiluvun kaksoispuristus
50 Penniä 1987M variantti 1.2
Ylimääräinen kaiverrus E kirjaimessa
50 Penniä 1989 variantti 1.2
Ylimääräinen rengas
50 Penniä 1990 variantti 1.1
Terävälyönti
50 Penniä 1990 variantti 1.2
Mattalyönti
50 Penniä 1990 variantti 1.3
Kaksoispuristus vuosiluvussa
50 Penniä 1991 variantti 1.2
Kaksoispuristus vuosiluvussa
50 Penniä 1991 variantti 1.3
Vuosiluku aika merkittävästi eri kohdassa tekstiin nähden. Tämän mallin 10 ja 50 pennisissä on useita virheellisyyksiä.
50 Penniä 1994 variantti 1.1
Katso rahamestarin kirjainta ”M”
50 Penniä 1994 variantti 1.2
Katso rahamestarin kirjainta ”M”
50 Penniä 1995 variantti 1.1
Katso rahamestarin kirjainta ”M”
50 Penniä 1995 variantti 1.2
Katso rahamestarin kirjainta ”M”
50 Penniä 199X rahamestarin kirjain
Rahamestarinmerkki iso M tai pieni M. Iso M ainakin vuosiluvuissa 1990, 1991, 1992, 1993, 1994, 1995, 1998, 1999, 2000, 2001. Pieni M löytyy ainakin vuosiluvuista 1994, 1995, 1996, 1997. Siis 1994 ja 1995 molemmat iso M ja pieni M. Vaikuttaisi siltä, että pieni M on harvinaisempi 1994, ja taas iso M harvinaisempi 1995..