VAROITUS: Älä ikinä osta väärennettyä kolikkoa edes aukon täyttäjäksi, tämä on joka kerta signaali väärennöksien tekijöille että väärennetyille rahoille olisi kysyntää jolloin niitä ruvetaan tehtailemaan vieläkin enemmän!
Hopeisia 50 pennin rahoja on niitä myöskin hieman kopioitu. Tiedossa ovat ainakin vuosien 1864, 1867, 1876 ja 1890 tekeleet. Ehkä näistä ainoa, joka voisi ansaita paikkansa kuriositeettikokoelmassa on vuoden 1867 tekele, koskapa tuona vuonna ei 50 pennin hopearahoja valmistettu ensinkään.
Hupaisa tekele: 50 penniä 1867, arvopuoli.
Vähemmän hupaisia 50 pennin tekeleitä vuosilta 1864, 1876 ja 1890 verrattuna aitoihin rahoihin. Aidot ylempänä, tekeleet alla. Erillinen artikkeli vuoden 1876 väärennöksestä ja 1890 väärennöksestä.
Kuvasta huomaa helposti, että tällä kertaa ovat tekelemaakarit käyttäneet mallina 50 pennin rahaa rahapajan johtajan kirjaimella L, joka toistuu jokaisen tekeleen tunnuspuolella. Vuoden 1864 tekele on kaikilta osin pielessä – väärä arvopuolen kirjainten koko ja tyyli, väärä tunnuspuoli, väärä helmireuna molemmin puolin. Vuoden 1890 tekele on kutakuinkin kelvollinen, mutta itse raha ei ole edes aitona juuri minkään arvoinen.
Osittaissuurennusvertailua aidon ja kopioidun vuoden 1876 50 pennin rahan yksityiskohdista. Aito yllä, tekele alinna. Tekeleen arvopuolen vuosiluvun numeron 7 jalka on suora ja tunnuspuolella on aidon S:n sijaan väärä rahapajan johtajan kirjain L.
VAROITUS: Älä ikinä osta väärennettyä kolikkoa edes aukon täyttäjäksi, tämä on joka kerta signaali väärennöksien tekijöille että väärennetyille rahoille olisi kysyntää jolloin niitä ruvetaan tehtailemaan vieläkin enemmän!
Viime vuosina olen kirjoittanut runsaasti keräilymarkkinoitamme saastuttavista kiinalaisista rahakopioista, joita on tullut markkinoille jo vuosien ajan. Kyseessä ovat siis modernit kopiot, jotka eivät onneksi ole kovin hyvin tehtyjä poiketen varsin paljon niin ulkoasunsa kuin metalliseostensa suhteen aidoista rahoista.
Koska 50 pennin hopearaha vuodelta 1876 on jo reilusti yli 100 vuotta ollut himoittu ja siten kallishintainen keräilykohde, on siitä myös aikojen saatossa esiintynyt erilaisia väärennöksiä ja mukaelmia. Ja nyt omallekin kohdalle sattui erästä kokoelmaa arvioidessani kyseinen tapaus. Toki aluksi olin hyvinkin jännittynyt rahan löytyessä sekalaisesta rahaerästä – olisiko harvinaisuus löytynyt? Vaan eipä ollut, koska rahan lähempi tutkiskelu paljasti asian todellisen luonteen.
Vuoden 1876 50 pennin hopearahojen vertailua. Ylempänä aito raha, alempana löytämäni väärennös. Kuvien yhdistely ja muokkaus: Jorma Imppola
Kuten kuvasta 1 käy selkeästi ilmi, on raha niin arvopuolen kuin tunnuspuolen osalta yksityiskohdiltaan vuosilukua lukuun ottamatta identtinen aidon rahan kanssa. Tämä selittyy sillä, että väärenteen valmistaja on käyttänyt aitoa vuoden 1874 rahaa, joka on siis vuosilukua lukuun ottamatta täysin identtinen vuoden 1876 50-pennisen kanssa. Vanhempi, eli vuoden 1872 raha poikkeaa tunnuspuolen vaakunakotkan osalta ja uudempi, eli 1889 raha tunnuspuolen rahapajan johtajan kirjaimen osalta vuoden 1876 rahasta, joten niiden käyttäminen ei ole ollut järkevää – varsinkin kun vuoden 1874 50-penninen on hyvin yleinen raha.
Ainoa, ja onneksi varsin selkeä tunnistustekijä, on rahan vuosiluku.
Vuoden 1876 50 pennin hopearahojen PENNIÄ -sanojen ja vuosilukujen vertailua. Ylempänä aito raha, alempana löytämäni väärennös. Huoman alemman mukaillun vuosiluvun loppupään ympärillä olevat selvät työstämisen jäljet. Numero 6 on myöskin tullut työstetyksi hieman vinoon ja erityisesti sen alaosan ”soikioreikä” on onnistunut huonosti. Kuvien yhdistely ja muokkaus: Jorma Imppola
Väärentäjä on ilmeisesti aluksi hionut pois vuoden 1874 rahan vuosiluvun loppuosan, mutta hiomistyön yhteydessä ovat niin PENNIÄ -sanan kirjaimet, numero 7 ja numeron 4 (6) läheinen osa tammenlehväseppelettä kärsineet. Osin hyvin matalaksi hioutuneet kirjaimet on väärentäjä jättänyt silleen, mutta numeroa 7 ja vuosilukua lähinnä oikealla olevaa tammenlehvää on on pitänyt korjailla ja luonnollisesti kokonaan pois hiottu numero 4 on korvattu ilmeisesti metallin pakottamisen avulla kohotettuun metallin pintaan työstetyllä numerolla 6. Ehkä juuri tämän hiontatyön takia menetetystä metallista johtuu se, että raha painaa norminmukaisen 2,54 gramman sijaan vain 2,31 grammaa.
Tasavallan aikaisissa kolikoissa on erilaisia virheitä jotka eivät ole variantteja. Listaamme tälle sivulle tasavallan aikaiset variantit 50 pennin kolikosta Ismo Parikka – Suomalaiset Kolikkovariantit 1864-2001 kirjasta ja jm78 sivustolta. Lyöntimäärät tästä.
S-Kirjain on pieni ja lähellä miekan kahvaa. SNY 349.1
50 Penniä 1942 variantti 1.2
S-kirjain on suuri ja kaukana miekan kahvasta. SNY 349.2
50 Penniä 1944 variantti 1.1 ja 1.3
S-Kirjaimen etäisyys miekan kahvasta, joko lähellä tai kaukana.
50 Penniä 1944 variantti 1.2
Kaksoispuristus. Rahamestarin S-kirjain lähellä miekan kahvaa.
50 Penniä 1944 variantti 1.4
Kaksoispuristus. Rahamestarin S-kirjain kaukana kahvasta.
50 Penniä 1945 variantti 1.2
Kaksoispuristus sanassa ”PENNIÄ”
50 Penniä 1945 variantti 1.3
Kaksoispuristus vuosiluvussa ”45”
50 Penniä 1945 variantti
Kaksoispuristus vuosiluvussa
50 Penniä 1946 variantti 1.2
Kaksoispuristus vuosiluvussa ”46”
50 Penniä 1946 variantti 1.3
Kaksoispuristus arvopuolella ”PENNIÄ” ja ”50”
50 Penniä 1968 variantti 1.2
Kaksoispuristus ”VALTA” sanassa
50 Penniä 1971 variantti 1.1
Tavallinen vuosi. Tästä vuodesta tunnetaan myös metallipitoinen seos (20 penniä ja 50 penniä 1971-1972) tarttuu magneettiin, harvinainen raha koska nämä poistettiin kierrosta.
50 Penniä 1971 variantti 1.2
Suuret reunahelmet
50 Penniä 1971 variantti 1.3
Normaalit reunahelmet
50 Penniä 1978 variantti 1.2
Tekstissä kaksoispuristus
50 Penniä 1979 variantti 1.2
Tekstissä kaksoispuristus
50 Penniä 1981 variantti 1.2
Ylimääräinen rengas
50 Penniä 1981 variantti 1.3
Vuosiluvun kaksoispuristus
50 Penniä 1987M variantti 1.2
Ylimääräinen kaiverrus E kirjaimessa
50 Penniä 1989 variantti 1.2
Ylimääräinen rengas
50 Penniä 1990 variantti 1.1
Terävälyönti
50 Penniä 1990 variantti 1.2
Mattalyönti
50 Penniä 1990 variantti 1.3
Kaksoispuristus vuosiluvussa
50 Penniä 1991 variantti 1.2
Kaksoispuristus vuosiluvussa
50 Penniä 1991 variantti 1.3
Vuosiluku aika merkittävästi eri kohdassa tekstiin nähden. Tämän mallin 10 ja 50 pennisissä on useita virheellisyyksiä.
50 Penniä 1994 variantti 1.1
Katso rahamestarin kirjainta ”M”
50 Penniä 1994 variantti 1.2
Katso rahamestarin kirjainta ”M”
50 Penniä 1995 variantti 1.1
Katso rahamestarin kirjainta ”M”
50 Penniä 1995 variantti 1.2
Katso rahamestarin kirjainta ”M”
50 Penniä 199X rahamestarin kirjain
Rahamestarinmerkki iso M tai pieni M. Iso M ainakin vuosiluvuissa 1990, 1991, 1992, 1993, 1994, 1995, 1998, 1999, 2000, 2001. Pieni M löytyy ainakin vuosiluvuista 1994, 1995, 1996, 1997. Siis 1994 ja 1995 molemmat iso M ja pieni M. Vaikuttaisi siltä, että pieni M on harvinaisempi 1994, ja taas iso M harvinaisempi 1995..
Kolikoiden lyöntivaiheessa kun käytetään eri meistiä puhutaan kolikon variantista. Lisäksi on olemassa erilaisia tunnettuja lyöntivirheitä jotka listaamme erikseen tänne.
Tämä sivu on koostettu Ismo Parikan kirjasta Suomalaiset Kolikkovariantit, Juhan Kotisivu ja Numismaattinen aikakausilehti – Keräilijän opas 2020 kirjoista.
Jokaisesta variantista on pyritty lisäämään kuva, kuva aukeaa suuremmaksi kun klikkaat sitä.
Alemmassa numero 9 vinossa. Hieman vastaava kuin samaisen vuoden 25pennisessä.
50 penniä 1871 variantit
Vuosiluvut eri pituiset. Alemmassa 7 ja 1 väli paljon pitempi, samoin 7 ja 8 väli.
50 penniä 1872 variantit
2 erilaista vaakunapuolta. Sisältävät monia tunnisettavia eroja, kuvassa olevien lisäksi mm. sydänvaakunan risti ja kruunu erilainen ja paljaana olevat sulkaruodot erilaiset… Ehkä helpoiten tunnistaa reunapisteen sijainnista alhaalla. Alimmassa kuvassa harvinaisempi II.
50 penniä 1892 ja 1893 variantit
1892 & 1893, I ja II. I:ssä tiheäjuovainen vaakunakilpi mallia 1874-1893, II:ssa uudempi mallia 1892-1917. Helpoiten tunnistaa leijonan hännän erilaisuudesta. Lisäksi kruunun risti ja sen alla oleva kuvio erilainen. I:ssä leijonan ja miekan välissä näkyy osa 9:ttä tähteä, II:ssa sitä ei ole. Saattaa olla tästä tunnistettavissa vaikka leijonan häntä olisikin kulunut. 1893I on melko harvinainen! Tunnetaan myös vastaava jälkilyönti 1889(II). Lyöty kuitenkin ennen vuotta 1895, tunnetaan vain 10kpl(?)
50 penniä 1914
1914 II, III. Vuosiluvun 4 stanssattu uudelleen, kaksi erilaista varianttia!
