50 pennin kolikko vuodelta 1876 on erittäin harvinainen kolikko, tämän kolikon lyöntimäärä ei ole tiedossa.
50 penniä 1876 SNY 274 on kuntoluokassa 2 2200€, 4 4500€, 6 6000€, 8 11 000€ ja 10 R
Kuvan kolikko myytiin holmaston huutokaupassa 29.05.2021 4600€ hinnalla
50 Penniä 1864-1917 paino: 2,54g, Materiaali: Hopea, Halkaisija: 18,6mm. Lyöntimäärät tästä.
Kolikoiden lyöntivaiheessa kun käytetään eri meistiä puhutaan kolikon variantista. Lisäksi on olemassa erilaisia tunnettuja lyöntivirheitä jotka listaamme erikseen tänne.
Tämä sivu on koostettu Ismo Parikan kirjasta Suomalaiset Kolikkovariantit, Juhan Kotisivu ja Numismaattinen aikakausilehti – Keräilijän opas 2020 kirjoista.
Jokaisesta variantista on pyritty lisäämään kuva, kuva aukeaa suuremmaksi kun klikkaat sitä.
Klikkaa alla olevasta luettelosta haluamasi variantit, siirryt siihen automaattisesti.
Normaali vuosiluku
Vuosiluvussa numero 8 on vinossa vasemmalle
Normaali vuosiluku
Vuosiluvun numerot 66 vinossa oikealle
Vuosiluvun viimeinen numero 6 on suurempi
Normaali vuosiluku
Vuosiluvun numero 9 on vinossa vasemmalle.
Vuosiluvun viimeinen numero 1 on osittain N kirjaimen tukijalan alla
Vuosiluvun viimeinen numero 1 on N kirjaimen tukijalan oikealla puolella
Pyrstösulat kaartuvat sisäänpäin
Pyrstösulat kaartuvat ulospäin
Vuosiluvun toinen numero 8 on pienempi, tiheäjuovainen vaakuna. Leijonan häntäkarvat ovat pitkät.
Kaksoislyönti
Vaakunan juovitus harva. Leijonan hännät ovat lyhyet. Jälkilyönti.
Vaakunan juovitus tiheä.
Vaakunan juovitus tiheä. Peilipintainen lyönti. Halkaisija 19,5mm. Ei reunarihlausta, normaalisti halkaisija 18,6mm. Meitsi ilman leimarengasta.
Vaakunan juovitus tiheä.
Vaakunan juovitus harva.
Vaakunan juovitus tiheä.
Vaakunan juovitus harva.
Normaali vuosiluku
Numero 4 kaksoiskaiverrus
Ylimmäisessä 8 vinossa, alhaalla normaali vuosiluku.
Alemmassa viimeinen 6 (66) vinossa!
Alemmassa numero 9 vinossa. Hieman vastaava kuin samaisen vuoden 25pennisessä.
Vuosiluvut eri pituiset. Alemmassa 7 ja 1 väli paljon pitempi, samoin 7 ja 8 väli.
2 erilaista vaakunapuolta. Sisältävät monia tunnisettavia eroja, kuvassa olevien lisäksi mm. sydänvaakunan risti ja kruunu erilainen ja paljaana olevat sulkaruodot erilaiset… Ehkä helpoiten tunnistaa reunapisteen sijainnista alhaalla. Alimmassa kuvassa harvinaisempi II.
1892 & 1893, I ja II. I:ssä tiheäjuovainen vaakunakilpi mallia 1874-1893, II:ssa uudempi mallia 1892-1917. Helpoiten tunnistaa leijonan hännän erilaisuudesta. Lisäksi kruunun risti ja sen alla oleva kuvio erilainen. I:ssä leijonan ja miekan välissä näkyy osa 9:ttä tähteä, II:ssa sitä ei ole. Saattaa olla tästä tunnistettavissa vaikka leijonan häntä olisikin kulunut. 1893I on melko harvinainen! Tunnetaan myös vastaava jälkilyönti 1889(II). Lyöty kuitenkin ennen vuotta 1895, tunnetaan vain 10kpl(?)
1914 II, III. Vuosiluvun 4 stanssattu uudelleen, kaksi erilaista varianttia!
Ratasvariantti, tunnetaan myös kielen kohdalla oleva 2 hampainen ratas.
SNY 315.1 = Vanhan mallin mukainen syrjärihlaus
SNY 315.2 = Uuden mallin mukainen syrjärihlaus
SNY 320.1 = Viimeinen 1 lähellä 7
SNY 320.2 = Viimeinen 1 kauempana numerosta 7
SNY 321.1 = Sydänvaakunan risti ja kruunu sekä kotkan pyrstösulkien välit
SNY 321.2 = sydänvaakunan kruunu ns. ”jalokivikruunu”
SNY 324.1 = Tiheä juovitus, Iso risti (käytössä 1874-1893)
SNY 324.2 = Harja juovitus, Pieni risti (käytössä 1892-1917) Tunnetaan 10kpl
SNY 327.1 = Tiheä juovitus, Iso risti (käytössä 1874-1893)
SNY 327.2 = Harja juovitus, Pieni risti (käytössä 1892-1917)
SNY 328.1 = Tiheä juovitus, Iso risti (käytössä 1874-1893)
SNY 328.2 = Harja juovitus, Pieni risti (käytössä 1892-1917)
SNY 332.1 = Normaali vuosiluku
SNY 332.2 = Uudelleen kaiverrettu ”4”
SNY 332.1 = Normaali
SNY 332.2 = Ratasvariantti (kaulassa)
1864 A ”4” vinossa ja melkein kiinni ”6”
1864 B ”8” vinossa oikealle, ”6” ja ”4” normaali
1864 C ”8” vinossa vasemmalle, ”6” ja ”4” normaali välein
Uusi variantti löydetty 2020, lue tästä eroavaisuus.
1869 A Normaali vuosiluku
1869 B ”9” vinossa
1871 A Viimeinen ”1” lähellä ”7”
1871 B Viimeinen ”1” kauempana ”7” ja vinossa oikealle
1871 C viimeinen ”1” kauempana ”7” ja ensimmäinen ”1” vinossa vasemmalle
Kuten tunnettua, on sinänsä varsin tavallisessa 50 pennin hopearahassa vuodelta 1916 olemassa variantti, jossa tunnuspuolen vaakunakotkan vasemman pään kaulassa, nokan alla, näkyy kolmihampainen hammasrataskuvio (SNY 334.2). Tämä variantti on hyvin harvinainen, ja sitä tunnettaneen vain muutamia kappaleita. Keskustellessani asiasta aktiivikeräilijöiden kanssa on minulle kerrottu, että vasta tuhansien vuoden 1916 50-pennisten läpikäymisen jälkeen on kyseessä olevia variantteja jokunen löytynyt.
Tästä hammasratasvariantista on lisäksi löytynyt myös yksi kappale uutta versiota, jossa samainen hammasrataskuvio näkyy kaksihampaisena tunnuspuolen vaakunakotkan vasemmanpuoleisen pään kielen kärjen kohdalla. Tämä toinen variantti on hieman aiemmin tunnettua kolmihampaista ratasvarianttia hennompi, ja siinä siis näkyy vain kaksi hammasta.
50 pennin hopearaha vuodelta 1916, varianttien tunnuspuolet. Kuva: JormaImppola SeAMK.
Vuoden 1916 50 pennin hopearahan varianttien tunnuspuolten vertailua. Ylinnä normaali raha, keskellä kolmihampainen ja alinna kaksihampainen hammasratasvariantti. Kuva: Jorma Imppola SeAMK.
[the_ad_group id=”208″]
Herääkin kysymys, miten moiset poikkeamat ovat syntyneet? Molemmissa tapauksissa on jokin ylimääräinen tekijä aiheuttanut rahojen tunnuspuolen meisteihin hammasratasmaisen painauman, joka näkyy rahojen tunnuspuolilla vastaavanlaisina kohoumina. Ja koska kyseinen poikkeama on nyt siis havaittu kahdessa eri kohtaa, on syynä ilmeisesti jokin irrallinen asia, joka on vahingoittanut ainakin kahta tunnuspuolen meistiä aiheuttamalla mainitut painaumat. Lisäksi vertaillessani näiden kahden eri hammasratasvariantin tunnuspuolia, havaitsin niissä pienen eron rahapajan johtajan kirjaimessa S. Kolmihampaisen variantin kirjain S on verrattuna pyrstösulan koukeroon selkeästi alempana kuin kaksihampaisen variantin S. Kyseessä on siis eri meisti.
Vuoden 1916 50 pennin hopearahan varianttien tunnuspuolen rahapajan johtajan kirjaimen S asemoinnin vertailua. Vasemmalla kolmihampainen ja oikealla kaksihampainen hammasratasvariantti. Kuva: Jorma Imppola SeAMK.
Mikä voisi olla tämä tekijä, joka on voinut vahingoittaa ainakin kahta eri meistiä aikaansaaden sekä kolmihampaisen että kaksihampaisen lisäkuvion – meistiin painaumana ja rahaan kohoumana? Tutkiessani rahojen eri yksityiskohtia havaitsin, että rahojen reunarihlaus on jaoltaan ja kooltaan varsin hammasrataskuvion kaltainen. Voisiko syy olla rahanlyöntikoneeseen jäänyt raha, joka olisi vahingossa meistin ja aihion väliin jäädessään aikaansaanut reunallaan painauman meistiin? Luonnollisesti tämä olisi aikaansaanut pahasti vioittuneen rahan ja jopa tuotantokatkoksen. Meistin kuitenkin jäädessä ilmeisesti riittävän ehjäksi on sen käyttöä jatkettu, koskapa vuoden 1916 50-pennisten tuotantomäärä oli poikkeuksellisen suuri (4 752 000 kappaletta), eikä siten tuotannon kiireessä syntynyt pieni vaurio ilmeisestikään riittänyt aiheuttamaan meistin uusimista. Liekö vikaa huomattukaan, jos meisti ei muutoin särkynyt?
Arvioitaessa varianttien harvinaisuutta ja hintatasoja olen ajatellut lisätä sen seuraavanlaisesti rahaluetteloon:
kotkan kielellä hintataso vakiintumaton sis. edell. Eli jälleen kerran, luuppi kouraan ja tutkimaan!
Suuriruhtinaskunnan aikana lyötiin 50 pennin kolikoita vuosina 1864-1917. 50 Pennin kolikoista on useampia variantteja olemassa, näistä kerromme sinulle tarkemmin tällä sivulla. Yli 10 euron arvoiset kolikot (kuntoluokassa 2) on merkitty paksulla tekstillä. Harvinaiset/arvokkaat variantit ovat linkkejä suoraan kyseiseen artikkeliin (arvokkaimmat kolikot, yli 50 euron kolikot kuntoluokassa 2).
Artikkelin kuva: Finna.fi, Kokoelma: Esinekokoelma, Organisaatio: Turun museokeskus
Paino: 2.54g
Halkaisija: 18,6mm
Materiaali: Hopea
Paino: 2.54g
Halkaisija: 18,6mm
Materiaali: Hopea
Paino: 2.54g
Halkaisija: 18,6mm
Materiaali: Hopea
Vuoden 1917 50 pennin kolikossa on joko Kotkavaakuna kruunulla tai kotkavaakuna ilman kruunua.
Syyskuun 2019 alussa sain yhteydenoton Tero Kontiokarilta, joka oli saanut Oulun numismaattisen kerhon huutokauppaan 9. marraskuuta 2019 myyntiin kohdenumerolla 52 rahan, jonka arvopuoli on aiemmin tuntematon variantti. Rahan vuosiluvun 1866 viimeinen numero 6 on aivan selvästi kaiverrettu numeron 5 päälle. Kyseisen kaltaiset variantit tunnetaan niin 1 pennin rahasta 1866, 10 pennin rahasta 1866 kuin 1 ja 2 markan rahoista 1866.
Tuohon aikaan oli miltei kaikissa rahapajoissa varsin tyypillistä käyttää jo tehdyt meistit nuukasti hyödyksi. Uusien meistien tekeminen oli hyvin työlästä, koska ne tehtiin käsityönä ja ne olivat yksittäiskappaleita. Varsinkin suurien lyöntimäärien ollessa kyseessä jouduttiin loppuun kuluneita tai rikkoutuneita meistejä uusimaan aika ajoin. Ja koska meistit eivät olleet valmistuksen käsityövaltaisuuden takia täysin identtisiä syntyi mitä mielenkiintoisimpia variantteja. Myös vuoden vaihduttua oli varsin tyypillistä käyttää vielä ehjiä edellisen vuoden meistejä hyödyksi kaivertamalla meistin vuosiluku vanhan päälle muuttuneen numeron osalta vastaamaan kuluvaa vuotta.
25 penniä 1866/65 arvopuoli ja tunnuspuoli. Kuvat Tero Kontiokari, kuvien yhdistely ja muokkaus Jorma Imppola.
Osasuurennos vuosiluvun kahdesta viimeisestä numerosta numerosta 66. Havainnepiirroksessa näkyvät 5:n osat keltaisella värillä. Kuva Tero Kontiokari, kuvan muokkaus Jorma Imppola.
Seuraavassa kuvassa 3 on vertailtu variantin 1866/65 vuosilukua normaaliin vuosilukuun 1866, osittaisen variantin 1866/65 vuosilukuun sekä vuosilukuun 1865. Tämä uusi variantti, jossa vanha numero 5 näkyy monin osin numeron 6 alla on hyvin harvinainen, en löytänyt mistään kuvaa vastaavasta. Variantti 1866/65, jossa vanha numero 5 vain kurkkaa numeron 6 alta noin kello 8:ssa on sen sijaan aika yleinen.
25 penniä 1866/65 vuosiluvun vertailua. Havainnepiirroksessa näkyvät 5:n osat keltaisella värillä. Kuvien yhdistely ja muokkaus Jorma Imppola.
