Suomen yksi arvokkaimmista kolikoista on vuoden 1949 kuparimarkka, näitä esiintyy aina välillä huutokaupoissa ja niitä on tiedettävästi Peippo Helle lyöttänyt ilman lupaa noin 250-260 kpl rahapajassa. Koostimme alle kahdesta Jorma Imppolan kirjoittamasta artikkelista yhden kirjoituksen jossa käydään lävitse tunnettuja väärennöksiä mutta aloitetaan artikkeli kuitenkin siitä aidosta rahasta joka esiintyy yllä olevassa kuvassa. Mistä sitten tunnistaa aidon kuparimarkan vuodelta 1949? Arvopuolella havuissa on kaareva reuna eli kaksi neulasta on ylempänä kuin muut. Tunnuspuolella numeron 4 vaakaviiva on samassa tasossa kuin leijonan alin häntäkarva lisäksi numeron 9 kärki on terävä, leveä H kirjain joka on lähellä miekan kahvaa.
Aidon rahan arvo on kuntoluokassa 4 alkaen 5000€ eli kyseessä on erittäin arvokas markka-aikainen raha. Moni sekoittaa kolikon helposti vuoden 1943 kuparimarkkaan mutta tämän sivuston avulla opit tunnistamaan aidon rahan väärennöksistä etkä sekoita kolikkoa muuhun kuin aitoon yksilöön.
1 Markka 1949 väärennökset
VAROITUS: Älä ikinä osta väärennettyä kolikkoa edes aukon täyttäjäksi, tämä on joka kerta signaali väärennöksien tekijöille että väärennetyille rahoille olisi kysyntää jolloin niitä ruvetaan tehtailemaan vieläkin enemmän!
Näiden 1 markan kuparirahojen väärennösten ensimmäinen tunnistustekijä on rahan paino. Aitojen 1 markan kuparirahojen 1943 – 1951 normipaino on 4,00 grammaa + 0,02g eli käytännössä 3,98 – 4,02 grammaa. Aitojen kuparimarkkojen 30. joulukuuta 1940 annetun asetuksen mukainen metalliseos sisältää 95 % kuparia (Cu), 4 % tinaa (Sn) ja 1 % sinkkiä (Zn). Kyseistä metalliseosta kutsutaan myöskin rahapronssiksi, ja sitä on käytetty yleisesti ympäri maailmaa pieniarvoisten rahojen valmistuksessa. Maanvaivaksi asti yleiset kiinalaiset kopiot sekä kuparoidut rautamarkat painavat noin 3,5 – 3,6 grammaa, mikä alittaa rahan normipainon selkeästi. Sain kesällä 2021 haltuuni vuoden 1949 kuparimarkan väärennöksen, joka oli sekä miltei tarkalleen oikean painoinen (3,95 grammaa) että oikeaa materiaalia eli kuparia. Haltuuni saama raha on selkeästi niin kutsuttu vanha väärennös.
Havainnekuva 1 markan 1949 kuparirahan aidon ja kopioiden/väärennösten vuosilukujen eroista. Ylinnä aito raha (1), sen alla yleinen kiinalainen kopio (2), toiseksi alinna vanha väärennös (3) ja sen alla uusi väärennysvariantti (4) sekä alinna vertailun vuoksi 1 markka kuparia 1943. Kuva: Jorma Imppola, SeAMK.
Havainnekuvan 1 toiseksi alimpana (kohta 3) on kuvattuna juuri tämän tyypin väärennöksen vuosiluvun numerot, joista erityisesti kaksi viimeistä numeroa 4 ja 9 ovat aidon rahan vastaavia pulskempia ja erityisesti viimeisen numeron 9 alakärki on aitoa erittäin paljon pyöreämpi. Lisäksi tässä vanhemmassa väärennöksessä on numeron 4 rungon vaakaviiva leijonan hännän alimman karvan tasoa selkeästi alempana. Vuosiluvun loppuosan numeron 49 aukkoja on työstetty suuremmiksi muistuttamaan paremmin aidon rahan numeroita.
1 markka kuparia 1949, vanha väärennös. Rahan yleinen ilmiasu on jotenkin epätarkka, kaikki pienet yksityiskohdat (kuten arvopuolen havuneulaset tai tunnuspuolen leijonan vasemman käpälän karvat tai ruusukkeet) ovat hieman epätarkkoja. Kuva: Jorma Imppola, SeAMK
Sain ostettua Oulun Numismaattinen Kerho ry:n 60-vuotisjuhlahuutokaupasta (2.-3.4.2022.) kohdenumerolla 247 olleen kohteen 1 mk 1949 Cu, aikalaisväärennös hintaan 110 €.
Väärennetty 1 markka 1949 kuparia, ostettu ONK huutokaupasta 2.4. 2022. Kuva: Jorma Imppola, SeAMK.
Väärennöstä analysoitaessa siitä paljastui mitä mielenkiintoisimpia erityispiirteitä. Väärennöksen paino on 4,26 g, kun aidon ja ns. vanhan väärennöksen painot ovat noin 4,0 g. Tämän uuden variantin halkaisija on 21,1 mm kun sen pitäisi olla 21,0 mm, eli väärenne on hieman aitoa leveämpi.
Kuitenkin suurin yllätys seurasi Tero Kontiokarin tekemästä metallianalyysistä: rahan tarkka koostumus on Cu 957 o/oo, Zn 26 o/oo ja Ga 17 o/oo. Tämä väärenne ei siis ole puhdasta kauppakuparia, kuten aiemmin tunnetut vanhat väärenteet ja uudemmat kiinalaiset kopiot. Vertailkaamme tätä metalliseosta Tero Kontiokarin Olympus Innox-X GoldXpert -laitteella analysoimien vuosien 1950 ja 1951 kuparimarkkojen metalliseoksiin.
Väärennösvariantin kuparin määrä on varsin lähellä vuosien 1950 ja 1951 kuparimarkkojen metalliseosten kuparin määrää, eikä sinkinkään määrä poikkea kovinkaan paljoa. Tärkein havainto on kuitenkin siis se, että tämä vanhan väärenteen uusi variantti ei ole puhdasta kuparia, kuten kaikki muut kupariväärenteet ja -kopiot.
1 markka kuparia 1949, vanha väärennös ylempänä ja sen uusi variantti alempana. Huomatkaa väärennösten metalliseoksen erilaisuudesta johtuvat väri- ja sävyerot. Kuva: Jorma Imppola, SeAMK
1 markka kuparia 1949, vuosilukujen vertailua. Aito raha ylinnä, vanha väärennös keskellä ja sen uusi variantti alimpana. Väärennösten vuosiluvun numerot (erityisesti 49) poikkeavat aidosta selkeästi. Huomatkaa väärennösten vuosiluvun jälkiosan numeron 4 asema leijonan häntäkarvoihin nähden ja jälkimmäisen numero 9:n pyöreä ja pulska alalenkin pää. Keskimmäisen vanhan väärennöksen numeron 49 aukkoja on työstetty suuremmiksi muistuttamaan paremmin aidon rahan numeroita. Kuva: Jorma Imppola, SeAMK
1 markka 1949, kupariväärennösvariantin (ylempi) ja aidon rautarahan tyyppiä SNY 438.5 (alempi) vuosilukujen vertailua. Tunnuspuolten vuosiluvut ovat erittäin identtisiä. Kuva: Jorma Imppola, SeAMK
1 markka 1949, kupariväärennösvariantin (vasen) ja aidon rautarahan tyyppiä SNY 438.5 (oikea) vaakunaleijonan kruunujen vertailua. Kuva: Jorma Imppola, SeAMK
Kuten kuvasta käy ilmi, on muuten identtisissä vaakunaleijonien yläosissa on kuitenkin pieni ero; kruunun etusakaran sivukiemura väärennöksessä on pieni nysä ja aidossa se on selvästi isompi ja
pyöreämpi. Sama ero on myöskin ns. vanhan väärennöksen ja aidon rautarahan tyyppiä SNY 438.5 välillä. Onko tämä väärennöksen paljastava virhe vai meistin kulumisesta aiheutuva ero? On siis ilmeistä, että tämä uusi variantti ns. vanhasta väärennöksestä on tehty samalla SNY 438.5 tyypin rautamarkan tunnuspuolen meistillä kuin vanha väärennöskin. Vain numeroiden 4 ja 9 muokkaus on jäänyt tekemättä.
1 markka kuparia reunarihlausvertailua. Ylinnä aito vuoden 1950 kuparimarkka, kahtena keskimmäisenä väärennösvariantin reunarihlaus kahdesta eri kohdasta, alinna vanha vuoden 1949 väärennös. Kuva: Jorma Imppola, SeAMK
Väärennösvariantin reunarihlaus poikkeaa aitojen ja vanhojen väärennösten reunarihlauksista sekä epätasaisuudellaan että hammasjaollaan. Väärennösvariantin hampaiden väli on hyvin kapea verrattuna aitoon tai vanhaan väärennökseen.
Koska tämän uuden variantin koko ja metalliseos poikkeavat toisistaan, on oletettava, että vanhoja väärennöksiä tehtiin ainakin kahdessa eri erässä. Erittäin mielenkiintoisia kysymys ovatkin, miten väärentäjät päätyivät käyttämään SNY 438.5 tyypin rautamarkan tunnuspuolen meistiä, joka poikkeaa aidon kuparimarkan tunnuspuolen meististä erityisesti vuosiluvun osalta merkittävästi? Olisiko heillä jopa ollut käytössään aito meisti? Toinen kiinnostava kysymys on, miksi tämän artikkelin variantin metalliseos on niinkin lähellä aitoa, mutta itse rahat ovat hieman liian leveitä ja ylipainoisia? Kolmas kysymys on, miksi tämän uuden väärennösvariantin reunarihlaus poikkeaa niinkin paljon vanhan väärenteen reunarihlauksesta?
Oma teoriani onkin, että tämä uusi variantti on itse asiassa vanhin väärennöstyyppi. Sen heikkoudet, eli hieman väärä koko ja paino, aidosta liian paljon poikkeavat vuosiluvun numerot 4 ja 9 sekä vääränlainen reunarihlaus, korjattiin ainakin osittain myöhemmässä tuotannossa. Ainoa ratkaisematon mysteeri on metalliseoksen vaihtuminen. Ilmeisesti tällä ei ollut käytännössä vaikutusta, koskapa väärennösten liikkeellelaskun aikaan 1970-luvulla metallianalyysien teettäminen ei ollut ollenkaan helppoa, joten tämä ”vika” oli ostajan miltei mahdotonta todeta. Väärä koko ja paino sekä reunarihlaus sen sijaan oli helppoa todeta, joten ne viat korjattiinkin seuraavissa tuotantoerissä.
Lopuksi vielä pari esimerkkiä magneettisuutensa takia helposti tunnistettavista kuparoiduista vuoden 1949 rautamarkoista ja viimeisenä vuoden 1943 aidosta kuparimarkasta mukauteltu tekele.
1 markka rautaa 1949 tyyppiä SNY 438.2.2 kuparipinnoitettu. Muuten aidon tyyppinen, mutta aitoa hieman keveämpi (noin 3,6 g) ja tarttuu magneettiin, Timo Ruotsalaisen kokoelmista. Kuvat: Tero Kontiokari, kuvien muokkaus ja yhdistely Jorma Imppola, SeAMK
[the_ad_group id=”208″]
1 markka rautaa 1949 tyyppiä SNY 438.5.2 kuparipinnoitettu. Arvopuoli on aidon tyyppinen, mutta tunnuspuoli on samaa väärää tyyppiä kuin kuvan 2 vanha väärennös. Rahaa voisi sanoa vanhan väärennöksen väärennökseksi. Raha on myös aitoa hieman keveämpi (3,46 g) ja tarttuu magneettiin, Timo Ruotsalaisen kokoelmista. Kuvat: Tero Kontiokari, kuvien muokkaus ja yhdistely Jorma Imppola, SeAMK
Loppukuriositeetiksi vielä vuoden 1943 aidosta kuparimarkasta viimeistä numeroa 3 hieman muuttelemalla (katso kuvan oikean yläkulman osasuurennosta) kyhäilty varsin onneton vuoden 1949 kuparimarkkaa mukaileva tekele. Tunnuspuolen aivan vääränlaisen viimeisen numero 9:n lisäksi tunnuspuolen vaakunaleijonan miekankahvan alla oleva rahapajan johtajan kirjain S paljastaa vilungin, kirjaimenhan pitäisi olla H, Timo Ruotsalaisen kokoelmista. Kuvat: Tero Kontiokari, kuvien muokkaus ja yhdistely Jorma Imppola, SeAMK
1 markka 1949 kuparia. Ylinnä vasemmalla aito, alinna vasemmalla kiinalainen kopio, ylinnä oikealla vanha väärennös ja alinna oikealla sen variantti.
