50 penniä vuodelta 1889

50 penniä vuodelta 1889

Arvioitu lukuaika: 9 minuuttia

50 penniä vuodelta 1889

Suomi sai oman rahayksikkönsä, markan, vuonna 1860. Ensimmäiset hopeasta lyödyt pennit otettiin käyttöön vuonna 1864. Koska kolikoiden lyöntimäärät olivat jo alkuvuosina melko suuria, ei niiden arvo ole kohonnut vielä näihin päiviin mennessä häkellyttävän korkeaksi. Myös 50 penniä vuodelta 1889 voi olla poikkeuksellisen arvokas lähinnä virheen, jälkilyönnin tai harvinaisen variantin myötä.

Kuinka arvokas on 50 penniä vuodelta 1889?

Vanhat kolikot yllättävät usein melko vaatimattomalla arvollaan. Äkkiseltään voisi ajatella, että esimerkiksi 50 penniä vuodelta 1889 olisi lähtökohtaisesti aina useamman satasen arvoinen, mutta näin ei kuitenkaan ole. Kuntoluokituksestaan riippuen 50 penniä vuodelta 1889 voi olla joko noin kolmen euron tai 400 euron arvoinen.

Kuntoluokitus vaikuttaa myyntihintaan huomattavasti. On sanomattakin selvää, että virheettömät, kuin uutuuttaan kiiltävät pennit, kiinnostavat keräilijää kulunutta ja huonokuntoista lanttia enemmän.

Autonomian ajan kolikoiden täsmälliset lyöntimäärät ovat aavistuksen hämäriä. Suomen numismaattisen yhdistyksen mukaan sitä, kuinka monta 50 penniä lyötiin kunakin vuonna, voi tarkastella etupäässä sen perusteella, millaisia määriä Rahapaja ilmoitti Suomen Pankkiin toimittaneensa. Vuoden 1889 osalta luku oli 312 000 kappaletta.

Mikäli käsiinsä onnistuu saamaan vuoden 1889 peilikiiltoisen kappaleen 50 pennin kolikosta, jossa on syystä tai toisesta käytetty vuosien 1892–1917 vaakunamallia, jonka tunnistaa harvajuovaisesta vaakunakilvestä ja pienestä lenkistä leijonan kaksihaaraisessa hännässä, on syytä onnitella itseään.

Suomen numismaattisen yhdistyksen sivuilla kerrotaan, että tällaiset II-tyypin rahat on tulkittu jälkilyönneiksi. Yksi niistä vaihtoi omistajaa nykyrahassa mitattuna 1 800 eurolla Holmaston huutokaupassa huhtikuussa 1988, joten moista harvinaisuutta ei tule aivan joka päivä vastaan.

Vanhat kolikot eivät ole säästyneet väärennöksiltä

Vanhojen rahojen, design-esineiden, taideteosten tai esimerkiksi arvokkaiden, satoja vuosia vanhojen soittimien tunnistaminen vaatii asiaan perehtyneisyyttä ja harjaantunutta silmää. Väärennöksiä on aikojen saatossa tehtailtu milloin mistäkin ja toisinaan jäljennös voi olla lähes identtinen alkuperäisen kanssa.

Väärennökset ovat teknologisen osaamisen ja piraattibisneksen kehittyneisyyden vuoksi toisinaan niin taidokkaita, että erottavien tekijöiden löytäminen ei maallikolta onnistu. Yksi kolikkoväärennöksen tunnistamista helpottava tekijä on paino, sillä väärennökset ovat usein aitoa versiota painavampia. Aito 50 penniä vuodelta 1889 on halkaisijaltaan 18,6 mm ja painoltaan 2,54 g.

Suomessa etenkin pennit vuosilta 1864–1890 kiinalaisväärentäjien kiinnostuksen kohteina

Myöskään suomalaiset vanhat pennit ja markat eivät ole säästyneet kansainväliseltä väärennöstehtailulta. Muutama vuosi sitten kotimaisia vanhojen rahojen markkinoita järisytti kiinalaisväärennösten esiinmarssi.

Numismatiikan harrastajien ja etenkin asiaan perehtymättömien kannattaa hankkia vanhoja rahoja ainoastaan asianmukaisista kauppapaikoista, joissa pennit ja markat ovat käyneet läpi asiantuntijan arvion. Nettikirppareilta voi saada rahoja todella kilpailukykyiseen hintaan, mutta etenkään kalliita kauppoja ei kannata vahvistaa ilman kolikon näkemistä tai asiantuntija-arviota.

Kiinalaisiksi arveltuja väärennöksiä havaittiin etenkin 1, 2, 25 ja 50 pennin kolikoista vuosilta 1864–1890. Väärennetyt kolikot vaihtoivat omistajaa netin kotimaisilla kauppapaikoilla ja kansainvälisillä myyntisivustoilla.

Joissakin yhteyksissä mainittiin erikseen, että kyseessä oli jäljennös, mutta nämä “vanhat kolikot” saattoivat päätyä myyntiin esimerkiksi kesäisiin torikojuihin tai muihin vastaaviin myyntipisteisiin – osa tahallisesti, osa tahattomasti.

50 penniä vuodelta 1889

Vanhat rahat kiinnostavat monista syistä

Vanhat rahat ovat merkittävä osa yhteiskunnallista, poliittista ja taloudellista historiaa. Rahojen aiheista ja kuvituksesta on nähtävissä kulloinkin pinnalla olleita aiheita ja eri alojen toimijoita. Kiinnostus keräilyyn voi syntyä missä mitä erilaisimmissa elämäntilanteissa ja konteksteissa.

Vanhoilla rahoilla voi olla paitsi rahallista myös tunnearvoa. Rahallinen arvo voi jäädä kokonaan selvittämättä, mikäli esimerkiksi kuolinpesän siivouksen yhteydessä laatikoiden sisältöä heitetään läpikäymättä roskiin. Arvottomiksi todetut, turhat kolikot tulisi viedä pienmetallikeräykseen.

Numismaatikot keräävät monenlaisia maksuvälineitä

Numismaatikot eivät innostu pelkästään vanhoista kolikoista, sillä niiden ohella mielenkiintoa herättävät myös arvopaperit, setelit ja historialliset mitalit. Mikäli numismatiikka kiinnostaa, pääsee harrastuksen makuun varsin pienellä alkuinvestoinnilla.

Myös 1800-luvun loppupuolen vanhat pennit maksavat halvimmillaan vain muutaman euron tai kympin, joten keräilyä ei tarvitse aloittaa paksun setelinipun turvin. Usein numismatiikasta innostutaan puolivahingossa esimerkiksi perityn rahakokoelman tai useamman sattuman summana haltuun päätyneen rahan merkeissä.

Aloita harrastus keräilykohteen rajauksella

Koska numismaatikolla lähinnä budjetti ja mielikuvitus on keräilykohteen suhteen rajoina, kannattaa aluksi valita kiinnostava osa-alue. Mikäli valintana on vanhat rahat tai nimenomaan kolikot, kannattaa tämän jälkeen haarukoida keräiltävien aikakausi ja rahojen maantieteellinen alue.

Harrastuksesta kiinnostavan tekee se, ettei se vaadi jatkuvaa panostusta. Harvinaiset rahat eivät edellytä herkeämätöntä tarkkaavaisuutta, vaan keräilyä voi harrastaa sopivaksi katsomallaan aikataululla.

Juhlarahat herättävät laajempaa mielenkiintoa kuin vanhat pennit

Juhlarahoja julkaistaan niin merkkihenkilöiden, vuosipäivien, tapahtumien kuin juhlien kunniaksi. Juhlarahat valmistetaan tyypillisesti joko kullasta tai hopeasta. Niiden arvoa lisää se, että lyöntimäärät pidetään yleensä maltillisina. Vuosikymmenten saatossa harvinaiset rahat saattavat kasvattaa arvoaan moninkertaisesti.

Kolikoiden kohdalla nonsticky ominaisuutta ei tarvitse miettiä, sillä ne kestävät ajan patinaa yllättävän hyvin. Vanhat kolikot pysyvät seteleitä helpommin hyväkuntoisina.

Kuten 50 pennin kolikot vuodelta 1889 osoittavat, ovat lantit yllättävän kestäviä, mutta juhlarahat tulisi säilyttää aina koteloissaan, jottei niihin syntyisi minkäänlaisia jälkiä. Jo pienikin jälki alentaa kolikon arvoa ja laskee kuntoluokitusta sekä numismaatikoiden mielenkiintoa.

Vaikka kolikoita ei aktiivisesti keräilisikään, voi erilaisia kohtuuhintaisia juhlarahoja hankkia suoranaisina heräteostoksina. Suomessa ensimmäinen juhlaraha lyötiin 1951–1952 vuoden 1952 olympialaisia silmällä pitäen. Tämän jälkeen juhlarahoja on ilmestynyt useina vuosina vaihtelevia määriä.

Esimerkiksi vuoden 2023 osalta suomalaisten juhlarahojen julkaisumääräksi oli päätetty

  • kolme juhlarahaa
  • kaksi 2 euron erikoisrahaa
  • viisi rahasarjaa.

Kultaisia juhlarahoja ei ilmesty maassamme turhan tiuhaan tahtiin, sillä niitä lyödään ainoastaan yksi vuodessa.

100 markkaa

Arvioitu lukuaika: 8 minuuttia

100 markkaa

Suomen markan historia ulottuu aina vuoteen 1860 saakka, jolloin tuolloin Venäjän suuriruhtinaskuntaan kuulunut maamme sai oman rahayksikkönsä. Ensimmäinen 100 markan seteli laskettiin liikkeelle vuonna 1863. Tässä artikkelissa teemme pintapuolisen katsauksen siihen, millaisia vaiheita sadan markan seteli kävi vuosien saatossa läpi aina euron käyttöönottoon asti.

100 markkaa seteli

Sadan markan seteli – lyhyt katsaus historiaan

Sitkeästi autonomiaansa säilyttänyt Suomi sai suuriruhtinas Aleksanteri II:n myötämielisyyden ansiosta oman rahayksikkönsä, markan, vuonna 1860.

Suomen Pankin sivuilla kerrotaan, että markan arvo oli sidottu aluksi varsin epävakaaseen ruplaan. Vuonna 1863 Suomen valtiovaraintoimituskunnan päälliköksi nimetty J. V. Snellman sai vakautettua markan arvon nuijimalla läpi sen sitomisen hopeakantaan vuonna 1865.

Rahauudistus piti pintansa vain muutaman vuoden ajan. Hopean hinnan laskun myötä Suomi siirtyi muun muassa Saksan, Tanskan ja Ruotsin vanavedessä kultakantaan vuonna 1878. Seteleitä lunastettiin Suomessa kullalla vuoteen 1915 saakka. Kultarahojen lunastaminen seteleillä onnistui puolestaan aina 1930-luvun alkuun asti.

Vanhat setelit ajankuvina – aikakaudet näkyivät tematiikassa

Vanhat setelit ovat mielenkiintoisia historiallisia ajankuvia, jotka tarjoavat omalta osaltaan kurkistusikkunan kulloinkin pinnalla olleisiin suuntauksiin, arvoihin ja politiikkaan. Markka ajan seteleissä korostui taiteen ja politiikan ohella muun muassa suomalainen luonto sekä perinteiset elinkeinot, kuten maa- ja metsätalous.

Oma rahayksikkö, markka, oli merkittävä kansallista identiteettiä vahvistava symboli. Jo 1860-luvulta lähtien käytössä ollut markka tuli kuluttajan silmissä tiensä päähän Euroopan unionin yhteisvaluutan, euron, käyttöönoton myötä 1.1.2002. Jo aiemmin, 1.1.1999 lähtien, euroa oli käytetty sähköisten maksujen ja kirjanpidon rahayksikkönä.

Kuinka arvokas 100 markan seteli on nykyään?

Vanhan rahan arvo vaihtelee luonnollisesti paitsi iän myös setelin kunnon mukaan, joten 100 markan seteli voi olla eurohinnaltaan joko yksi- tai nelinumeroinen. Sarjanumero, missä asennossa vesileima on ja mahdolliset virheet tai muut poikkeavuudet voivat lisäksi vaikuttaa hintaan merkittävästi.

Seuraavaksi perehdymme siihen, millaisia kokoon, suunnitteluun ja liikkeellelaskuun liittyviä vaiheita sadan markan seteli kävi virallisena maksuvälineenä toimiessaan läpi.

Mikäli vanhat setelit kiinnostavat ja tarkoituksena on hankkia keräilymielessä vanhoja 100 markan seteleitä tai niitä löytyy esimerkiksi perityn irtaimiston joukosta, tarjoaa Suomenmarkat.fi-sivusto mielenkiintoisen tietopaketin markkojen maailmasta.

Jos aikomuksena on ostaa tai myydä vanhoja seteleitä, on kaupankäynti helppoa niin numismatiikoille suunnatuilla sivustoilla kuin netin kauppapaikoilla. Koska seteleiden hinnoissa esiintyy suurta vaihtelua, suosittelemme huolellista hintavertailua ennen kaupantekoa. Huomioithan, että listaamamme alkaen-hinnat ovat ainoastaan suuntaa antavia.

100 markkaa 1862

Setelin koko: 152 mm x 89 mm

Suunnittelija: Alexandr Fadejev

Valmistaja: Preussin valtionpaino (Berliini)

Arvio säilyneestä setelistä: –

100 markkaa 1909

Setelin koko: 170 mm x 102 mm

Suunnittelija: Eliel Saarinen

Valmistaja: Suomen Pankin setelipaino

Arvio säilyneistä seteleistä: alk. 30 €

100 markkaa 1918

Setelin koko:158 mm x 95 mm

Suunnittelija: Eliel Saarinen

Valmistaja: Suomen Pankin setelipaino

Arvio säilyneistä seteleistä: alk. 30 €

100 markkaa 1922

Setelin koko: 136 mm x 120 mm

Suunnittelija: Eliel Saarinen

Valmistaja: Suomen Pankin setelipaino

Arvio säilyneistä seteleistä: alk. 30 €

100 markkaa 1939

Setelin koko: 136 mm x 120 mm

Suunnittelija: Eliel Saarinen

Valmistaja: Suomen Pankin setelipaino

Arvio säilyneistä seteleistä: alk.18 €

100 markkaa 1963

Setelin koko: 142 mm x 69 mm

Suunnittelija: Tapio Wirkkala

Valmistaja: Suomen Pankin setelipaino

Arvio säilyneistä seteleistä: alk. 10 €

100 markkaa 1976

Setelin koko: 142 mm x 69 mm

Suunnittelija: Tapio Wirkkala

Valmistaja: Suomen Pankin setelipaino

Arvio säilyneistä seteleistä: alk. 10 €

100 markkaa 1986

Setelin koko: 142 mm x 69 mm

Suunnittelija: Torsten Ekström ja Erik Bruun

Valmistaja: Suomen Pankin setelipaino ja Setec Oy

Arvio säilyneistä seteleistä: alk. 9 €

Käteismaksujen yleisyys ja seteleiden turvatekijät

Käteinen piti pintansa maksuvälineenä koko markka-ajan, vaikka rinnalle ilmestyi teknologisen kehityksen myötä etenkin 1940-luvun puolivälistä alkaen useita kilpailijoita.

Näitä olivat muun muassa

  • posti- ja pankkisiirto
  • osamaksu
  • kaupan vastakirjalla ostaminen
  • sekkimaksu.

Sittemmin maksuvälinevalikoima on laajentunut entisestään. Arjessa käytössä on useimmiten joko lähi- tai korttimaksu. Verkossa asioidaan pääsääntöisesti korttimaksujen, maksupalveluiden, tilisiirtojen ja nettilompakoiden avulla.

Nettikasinoilla rahansiirroissa on merkitystä paitsi maksutavalla myös lisenssillä. Toimilupien aateliin kuuluu maltalainen mga lisenssi. Lisenssi ei ole pelaajan kannalta yhdentekevä, sillä se määrittää, saako kolikkopelivoittonsa verovapaana vai ei.

Maltalainen lisenssi pitää huolen siitä, ettei voittoa tarvitse jakaa verottajan kanssa. Pienin mahdollinen kotiutussumma vaihtelee kasinokohtaisesti ja jotkin pelisivustot hyväksyvät noin reilua 100 markkaa vastaavan 20 euron kotiutuksen.

Koska rahat tulevat suoraan pankkitilille, ei pelaajan tarvitse kantaa huolta siitä, näkyvätkö vesileima, hologrammi, turvalanka ja muut setelin turvatekijät.

Suomen Pankki vaihtoi markat euroiksi aina vuoteen 2012 saakka

Vuosikymmenen mittaista siirtymäaikaa noudattanut Suomen Pankki vaihtoi markka setelit euroiksi 29.2.2012 saakka. Vaihto onnistui helpoiten palveluntarjoajan harkinnan mukaan joko asiakkaan omassa pankissa tai Forexissa. Lisäksi markat saattoi toimittaa Suomen Pankin vaihdettaviksi joko postitse tai Helsingin Rauhankadun asiakaspalvelupisteessä asioimalla.

Suomen Pankin tuli lunastaa aina vuodesta 1945 alkaen liikkeelle laskettuja markkaseteleitä. Kolikoiden osalta lunastusvelvollisuus koski viimeistä ennen euron käyttöönottoa julkaistua kolikkosarjaa sekä vuodesta 1989 alkaen julkaistuja juhlarahakolikoita.

Vanhan kassakaapin aarteita

Arvioitu lukuaika: 5 minuuttia

Vanhasta kassakaapista löytyi huikea aarre

Tällä viikolla Ilta-Sanomat uutisoi näyttävästi pirkanmaalaisesta yrittäjästä, jolle meinasi käydä köpelösti. Hän oli nimittäin heittämässä sivustomme kannalta hyvinkin kiinnostavan laatikon – tai lähinnä sen sisällön – muuton yhteydessä roskiin. Onneksi hän ei kuitenkaan tehnyt tätä, sillä Ilta-Sanomien jutun mukaan laatikko sisälsi avaimen. Tuo avain taas kävi vanhaan kassakaappiin, jonka olemassaolon kyseinen yrittäjä oli jo kokonaan unohtanut.

Alun perin kassakaappi oli kuulunut yrittäjän isälle, mutta tämä ei osannut olla avuksi kassakaapin avaamisen kanssa. Avain oli tosiaan ollut kadoksissa jo pidemmän aikaa, eikä kukaan tiennyt mistä se voisi löytyä. Siksi kassakaappikin oli pysynyt kiinni jo useita vuosia.

Muutto muutti kaiken

Muuton aikana vanhan yrittäjän entisen liiketilan tavarat oltiin siirtämässä suvun hallinnassa olevaan vielä vanhempaan liikkeeseen. Aikaisemmin vanha, Norjassa valmistettu kassakaappi oli jäänyt jonnekin kaiken muun roinan alle. Ensimmäinen muistikuva koko kassakaapista sen nyt löytäneellä yrittäjällä oli 1980-luvulta, eli paljon oli aikaa tässä välissä ehtinyt virrata.

Lukkoseppää ei tarvittu, jotta kassakaappi saatiin avattua, koska sekalaista tavaraa löytyneestä laatikosta löytyi avain, joka sopi siihen. Onneksi yrittäjä pläräsi koko laatikon sisällön ennen roskiin viskaamista, sillä kassakaapin oveen sopiva avain oli tosiaan yksi näistä esineistä. Se, mitä kassakaapin sisällä oli, oli täydellinen yllätys kaapin avanneelle. Hän oli ajatellut löytävänsä korkeintaan vanhoja valokuvia tai dokumentteja. Paperia kaapissa kyllä oli sitäkin, mutta se, että kaapista paljastui vanhaa rahaa, löi ällikällä.

Setelit kassakaapissa

Kaapista löytyi folioon käärittynä vanhoja seteleitä, jotka paljastuivat markka-ajan paperirahaksi. Kassakaapin uumenista paljastuikin lopulta seteleitä markasta sadan euron seteliin asti. Näistä kaikki kuuluivat toiseksi viimeiseen markkojen setelisarjaan, jota käytettiin Suomessa aina vuoteen 1986 asti.

Markka löytö

Tämän sarjan pohja oli Tapio Wirkkalan suunnittelemissa, vuonna 1955 käyttöön otetuissa seteleissä. Ne uudistettiin vuonna 1963 tehdyssä uudistuksessa, samalla kun summista poistettiin kaksi nollaa. Käytännössä siis tuolloin sadan markan setelistä tulikin markan seteli.

Näiden painamisesta luovuttiin jo vuonna 1970, mutta muita sarjaan kuuluvia seteleitä jatkettiin aina vuoteen 1986 saakka.

Erikoisuus kaiken keskellä

Kaikista jännittävin löytö kassakaapin uumenista oli pakattu muoviin. Siitä löytyi nimittäin Suomen Pankista suoraan peräisin oleva sadan kymmenen setelin nippu. Merkintöjen mukaan niputus on tehty tammikuussa 1986.

Koska nippu on varustettu aidolla sinetillä, ei löytäjä ole avannut pakettia kunnolla. Jos oletukset osuvat oikeaan, on nipussa täysin aikaisemmin käyttämättömiä kymmenen markan seteleitä. Tämä tekee löydöstä avaamattomana huomattavasti arvokkaamman, kuin jos kyseessä olisi pelkkää irtorahaa. Kaikesta päätellen setelit ovat edelleen todella hyvässä kunnossa.

Paasikivi ja Nurmi

Kymmenen markan seteli, joka uudistettiin vuonna 1980, on värikkäämpi kuin aikaisempi versio. Suurmies molemmissa setelimalleissa on silti tismalleen sama, eli Paasikivi. Monelle huomattavasti tutumpi on kuitenkin marraskuussa 1987 liikkeelle laskettu versio, jossa komeilee Paavo Nurmi.

Tänä päivänä yksittäisten Paasikivi-kymppien arvo on muutaman kymmentä euroa. Seteleillä on kuitenkin merkitystä, sillä osa Paasikiven kuvan sisältävistä seteleistä voivat olla arvoltaan jopa 150 euroa.

Mitä löytyneille rahoille sitten tapahtui? Ne on nyt pistetty hyvään talteen. Tarkoituksena on myydä ne tulevassa nettihuutokaupassa, joka on täysin kansainvälinen. Nipun löytäjä uskoo, että kokonaisuudessaan löydön arvo nousee huutokaupassa jopa 10 00 euron tietämille. Lue lisää etusivulta: Suomen markat
50 markkaa 1922 – Harvinaiset setelit

50 markkaa 1922 – Harvinaiset setelit

Arvioitu lukuaika: 3 minuuttia

Tämä artikkeli on koostettu Antti Heinosen/Suomen Pankin julkaisusta Sodan ja Rauhan rahat. Harvinaisten seteleiden osalta on käytetty Oulunumismaatikoiden Harvinaiset setelit listausta. Arvo seteleille tulee SNY keräilijän oppaasta 2020. Tarkemmat tiedot 50 markan seteleistä löydät täältä.

Seteleiden arvot on esitetty seuraavalla tavalla: Kuntoluokka 2 | Kuntoluokka 4 | Kuntoluokka 6

50 Markkaa 1922

Arvio säilyneistä yksilöistä: 500 kpl
Tunnettuja yksilöitä: 115 kpl

Seteleiden toimitusvuodet:
1922 sarjanumerot:
A0000001–A0684000
1923 sarjanumerot:
A0684001–A1000000
B0000001–B1000000
C0000001–C1000000
D0000001–D1000000
E0000001–E0144000

50 markkaa 1922, arvo: 150€ | 450€ | 700€

50 Markkaa 1922 Litt. A

50 markkaa 1922 Litt B arvo- ja tunnuspuolet

Arvio säilyneistä yksilöistä: 700 kpl
Tunnettuja yksilöitä: 157 kpl

Seteleiden toimitusvuodet:
1925 sarjanumerot: A0000001–A0308000
1926 sarjanumerot:
A0308001–A1000000
B0000001–B1000000
C0000001–C0040000
1927 sarjanumerot:
C0040001–C1000000
D0000001–D0508000
1928 sarjanumerot:
D0508001–D1000000
E0000001–E1000000
F0000001–F0572000
1929 sarjanumerot:
F0572001–F1000000
G0000001–G0729000

50 markkaa 1922 Litt. A, arvo: 100€ | 250€ | 500€

50 Markkaa 1922 Litt. B

50 markkaa 1922 Litt B arvo- ja tunnuspuolet

Arvio säilyneistä yksilöistä: 500 kpl
Tunnettuja yksilöitä: 106 kpl

Seteleiden toimitusvuodet:
1929 sarjanumerot:
A0000001–A0546000
1930 sarjanumerot:
A0546001–A1000000
B0000001–B1000000
C0000001–C0166000
1931 sarjanumerot:
C0166001–C0436000

50 markkaa 1922 Litt. B, arvo: 350€ | 1000€ | 2000

50 markkaa 1918 – Harvinaiset setelit

50 markkaa 1918 – Harvinaiset setelit

Arvioitu lukuaika: < 1 minuutti

Tämä artikkeli on koostettu Antti Heinosen/Suomen Pankin julkaisusta Ruplista Markkoihin. Harvinaisten seteleiden osalta on käytetty Oulunumismaatikoiden Harvinaiset setelit listausta. Arvo seteleille tulee SNY keräilijän oppaasta 2020. Tarkemmat tiedot 50 markan seteleistä löydät täältä.

Seteleiden arvot on esitetty seuraavalla tavalla: Kuntoluokka 2 | Kuntoluokka 4 | Kuntoluokka 6

50 Markkaa 1918

Arvio säilyneistä yksilöistä: 2000 kpl
Tunnettuja yksilöitä: 402 kpl

Seteleiden toimitusvuodet:
1920 sarjanumerot: 0000001–1456000
1921 sarjanumerot: 1456001–4074000

50 markkaa 1918, arvo: 100€ | 150€ | 250€
50 markkaa 1918 kulmissa numerot 50 ruskealla pohjalla, arvo: 250€ | 600€ | 1500€